Tanja Korpela
Kuka on Tanja?
Synnyin 1.6.1979 Kurskissa. Oli lähellä, etten syntynyt junaan jossain Ukrainan ja Kurskin välissä, jep!
Laskettuun aikaan oli vielä kuukausi, mutta olen ollut jo alusta asti hätähousu. Onneksi juna teki ylimääräisen pysähdyksen ja äiti pääsi synnyttämään esikoisensa sairaalaan.
Asuin elämäni ensimmäiset 7 vuotta Aleksandrovskissa, lähellä Uralin vuoria. Elämä vei Suomeen 1987 aluksi Kurikkaan Panttilaan ja 1990 avaruuden pääkaupunkiin Seinäjoelle.
Luonneasioita
Olen lapsesta asti ollut hyvin sosiaalinen ja tullut toimeen kaikkien kanssa. Kova miellyttämisen halu on onneksi karissut aikuisiällä ja osaan nykyään sanoa myös ei, vaikkakin en tarpeeksi usein vieläkään. Opettelen sitä kuitenkin koko ajan.
Aloitan usein kymmenen asiaa yhtä aikaa, mutta en välttämättä saa puoliakaan valmiiksi. Innostun silti kovasti jokaisesta! Nyt nelikymppisenä olen aloittanut opettelemaan yhden asian taktiikkaa. Yritän aloittaa vain yhtä asiaa (max. muutamaa) yhtä aikaa ja viedä asiat loppuun saakka. Harjoitus tekee mestarin, vai miten se meni?
Luonneasioihin kuuluu myös tuuliviirimäisyys. Tänään innostun tästä ja alan sata lasissa tekemään hommia sen eteen, että saavutan tavoitteeni. Kuukauden tai puolen vuoden päästä huomaan innostuksen laantuneen ja etsin uutta innostuksen aihetta. Toisaalta tämä ominaisuus minussa vie elämääni myös eteen päin. Jos huomaan, että en viihdy esimerkiksi työssä tai harrastuksessa, niin en väkisin puske eteen päin, vaan vaihdan mielekkäämpään. Kolme tutkintoa takana ja ainakin yksi vielä edessä kertoo asian olevan just näin. Jotkut asiat pysyvät elämässäni ikuisesti ja toiset vaihtuvat, kuin sukat konsanaan.
Harrastan
Harrastus on pakko mainita esittelyssä, koska se on niin tärkeä osa elämääni. Minä harrastan muodostelmaluistelua Riverettes- joukkueessa. Se on minun rakkain harrastus ja toivon, että saan olla mukana vielä vuosia vuosia ja vuosia. Harjoittelemme 1-2 kertaa viikossa ja kilpailemme kansallisella tasolla aikuisten sarjassa. Rakastan kisareissuja ja tehopäiviä!
Työtaustaa
Yritin vuosien ajan suorittaa lukiota loppuun, mutta eihän siitä mitään tullut. Aloitin nopeasti yläasteen jälkeen käymään töissä ja se osaltaan vaikutti koulunkäyntiin negatiivisesti. 2000- luvun alussa aloitin opiskelemaan merkonomiksi haaveenani palkanlaskijan työ. Koulu jäi kesken, koska esikoiseni päätti ilmoittaa tulostaan. Olin samaan aikaan Videofirma Makuunissa (vuoro)töissä, enkä halunnut viedä pientä vuorohoitoon (puolisoni teki myös vuorotyötä).
Päätin aloittaa perhepäivähoitajan työt, jotta saan hoitaa lapseni samalla kotona. Opiskelin perhepäivähoitajan ammattitutkinnon ja vaihdoin yrittäjäksi tekemään samaa työtä vuonna 2010. Siitä alkoi yrittäjätaipaleeni.
Esikoinen syntyi siis joulukuussa 2005 ja kuopus syyskuussa 2009. Hoidin lapset kotona, mutta seinät alkoi kaatumaan päälle jossain kohtaa ja opiskelin lastenhoitajan ammatin, jotta pääsisin päiväkotiin töihin. 2016 vaihdoin päiväkotiin ja seikkailin eri toimipisteissä kevääseen 2020 saakka. Koronan tultua olin jo niin kyllästynyt siihen, että en saanut vakituista työpaikkaa, vaan joka kauden alussa sain tutustua uusiin lapsiin ja perheisiin. Päätin tehdä harrastuksestani työn. Olin jo 2016 kesällä aloittanut tekemään kuvausta enemmän ammattimaisemmaksi ja kuvasin ekoja asiakkaita.
Vuokrasin ensimmäisen studiotilani 2020 keväällä ja koronan vähän helpotettua toukokuussa kuvasin ensimmäiset maksavat asiakkaani. Samana kesänä pääsin Ilkka-Pohjalaiselle kesäkuvaajaksi ja vietinkin työntäyteisen kesän kuvaten sekä lehteen, että ennätysmäärän rippikuvauksia. Vuosein ajan rakastin työtäni ja asiakkaitani! Mietin viikottain, että onko tämä oikeasti työtä.
Valmistuin Visuaaliviestinnän Instituutista media-alan ammattilaiseksi kesällä 2022 ja mietin, että mihin suuntaan alan kehittämään yritystäni. Boudoirkuvaukset muodostuivat valttikortikseni ja hioin palvelua niin hyväksi, kuin vain osasin.
Syksy 2022 alkoi tuntumaan todella tahmealta. Päällisin puolin kaikki oli hyvin, mutta en nauttinut kuvaamisesta enää samalla tavalla kuin aikaisemmin. Aloin huomaamaan, että yöuneni muuttuivat katkonaisiksi ja valvoin lähes joka yö useita tunteja. Leposyke nousi reilusta ja tajusin, että olen uupunut.
Aloin tietoisesti vähentämään kuvauksia reilusti ja jouduin tekemään todella kipeän päätöksen luopua piirin studiostani. Se studiotila oli muodostunut minulle todella tärkeäksi paikaksi, jonne menin aina hengittämään ja rauhoittumaan. Täytyi kuitenkin valita terveyden ja studion välillä. Studion pitäminen olisi ollut taloudellisesti mahdotonta.
Keväällä 2023 aloitin palkkatyöt ja nautin siitä, kun sain tehdä jotain vähemmällä stressillä. Loppuvuodesta otin kollegan kanssa uuden studiotilan piiriltä samasta rakennuksesta, kuin edellinenkin oli ja sen vuokraaminen on ollut paras päätös pitkään aikaan!
Tulevaisuuden suunnitelmia
Vielä olisi hienoa päästä opiskelemaan taloushallintoa, liiketoimintaa, myyntiä ja markkinointia. Saa nähdä toteutuuko se. Valokuvaushommat jatkuu hybridiyrittäjänä ja nautin siitä taas todella paljon! Odotan tosi paljon ensi kesää ja uusia kuvauksia ulkona.
Aloitan kevään aikana tekemään myös virtuaaliassistentin töitä pk-yrityksille. Tästä kerron lisää myöhemmissä postauksissa ja tämän vuoksi nettisivut tulevat jakautumaan myös kahtia.
